Miesten Edustuksen kausi 2019-20

SBT PaPon miesten edustusjoukkue pelasi kuluvalla kaudella Sisä-Suomen kolmosdivisioonaa. Kausi oli kolmas peräkkäinen kolmosdivari kausi lyhyen kakkosdivarivisiitin jälkeen. Tälle kaudelle joukkue lähti muutamin pienin muutoksin – muutama pelaaja lähti ja muutama paluumuuttaja tuli.

Voidaan puhua, että pelillisesti kausi oli miehiltä erittäin onnistunut. Ennen viimeistä turnausta SBT PaPo oli kolmantena ja matkaa kakkosena, eli nousukarsintapaikalla, olleeseen MSM:ään oli kaksi pistettä ja PaPolla oli yksi ottelu enemmän jäljellä. Jopa nousu kakkosdivariin olisi siis voinut olla mahdollinen. Korona kuitenkin laittoi kauden pakettiin ennen aikojaan ja sijoitukseksi jäi tuo kolmas. Sitä emme saa koskaan tietää miten tuossa huipennuksessa olisi käynyt, mutta voimme silti kysellä kauden fiiliksiä joukkueen pelaaja-valmentajana toimineelta Tapio Ala-Rautalahdelta.

1. Totta kai kaikkia harmittaa kun kausi päättyi kesken ja pelejä jäi pelaamatta, mutta mikä on sitä huomioimatta päällimmäinen fiilis kuluneesta kaudesta?

– Hieman ristiriitaiset fiilikset. Pelit sujui hyvin, mutta reeniaktiivisuus jäi tavoitteesta. Jos reeniaktiivisuutta verrataan sarjasijoitukseen niin tulos oli erinomainen.

2. Joukkue oli kolmantena sarjassa ennen kauden keskeyttämistä. Olisivatko rahkeet riittäneet viimeisessä turnauksessa nousukarsintapaikan nappaamiseen? Entäpä siellä menestymiseen?

– Sijoitus oli optimi. Jos oltaisiin voitettu ylempänä olevat vastustajat niin ei tarvitsisi jossitella. Toki MSM:lle hävittiin keskinäiset vain maalierolla (PaPon voitto 5-4 ja MSM:n voitto 7-4). Pelaamisen taso oli kyllä hyvä, mikäli karsintoja olisi tullut uskon että siellä oltaisiin pystytty antamaan hyvä vastus.

3. Kuten sanoit, pelin taso oli hyvä ja maalejakin on tullut mukavasti. Mitkä ovat tärkeimmät syyt siihen, että peli on tällä kaudella kulkenut niin mukavasti?

– Tietty ydinporukka on pysynyt kasassa jo pitkän aikaa ja pelitapa aika vakiintunut. Onnistumiset on ruokkinut itsetuntoa ja toisaalta turhia menestymispaineita ei otettu. Lisäksi pääkoppaa on harjoiteltu ja pyritty keskittymään onnistumisiin. Maalintekovoimaa tuli myös Salosen Jessestä ja sitten loppukaudesta mukaan rohkaistuneet junnut antoivat hyvät näytöt siitä että kolmonen on ihan kilpailukykyinen paikka kehittää itseään ja pelaamistaan.

4. Miltä näyttää parkanolaisen edustusjoukkueen tulevaisuus?

– Olen aina ajatellut, että sitä saa mitä ansaitsee. Tällä kaudella ansaittiin kolmas tila, vaikka edarin reenien miesmäärä harvoin ylitti 10. Takana on kuitenkin monien vuosien työ ja sama runko. Pitkään reenanneiden jatkaminen ja ensimmäistä kertaa joukkueen mukaan uskaltaneiden B-junioreiden sisääntulo mahdollistaa jatkumoa tulevaisuuteen. Olosuhteet on Pirkanmaan ja Suomen mittapuulla kärkitasoa ja juniorityötä tehdään isolla sydämellä. On ollut kyllä hienoa olla mukana seuraamassa ”perus kyläseuran” kasvua valtakunnalliseksi ja isoksi salibandyseuraksi. Ilolla seuraan myös sitä, että tyttöjunnut ovat myös kasvattaneet suosiotaan. Parkanossa on potentiaalia ja vahva peruspohja. Sitä saa mitä ansaitsee.

5. Onko joukkueen sisällä vielä ollut keskustelua tulevasta kaudesta? Esim. Kuinka moni on jatkamassa? Onko kukaan lopettamassa tai siirtymässä muualle?

– Kausi päättyi niin seinään, ettei joukkueen sisällä ole käyty vielä suurempia keskusteluja ensi kaudesta. Todennäköistä on että suurin osa jatkaa, kun ovat olleet tähänkin asti mukana. Pelimiehet alkavat olla parhaassa iässä!

6. Kuten mainitsit aikaisemmin, on joukkueessa paljon pitkäaikaisia jäseniä. Kokeneita pelaajia, jotka ovat käyneet läpi PaPon juniorimyllyn. Moni näistä pelaajista asuu tällä hetkellä jopa yli sadan kilometrin päässä Parkanosta. Kolmosdivaria pääsisi kyllä pelaamaan pelaajien asuinpaikkakunnillakin, mutta silti ajetaan Parkanoon ja edustetaan PaPoa. Mikä pitää tämän jengin tällä tavalla kasassa, että jaksetaan pitkältä käydä?

–  On varmasti se junnuketjun looginen seuraus. Halutaan edustaa kotiseuraa. PaPolla on myös kolmosdivariseuraksi erinomaiset taustat.

7. Mitä terveisiä haluaisit lähettää jätkille tähän tilanteeseen?

–  Nyt jätkille ja muillekin terveiset, että nautitaan keväästä ja pidetään itsemme ja toiset terveinä!

Miesten II kausi 2019-20

Kokeneita konkareita ja nuoria junnuja. Sellaisella sekoituksella pelasi SBT PaPon miesten kakkosjoukkue tällä kaudella.

Kausi kutosdivarissa ei lähtenyt käyntiin mitenkään loistokkaasti, ensimmäiset neljä peliä päättyivät tappioon. Tämän jälkeen joukkue kuitenkin käynnisti koneensa ja loppukaudelle pisteitä kertyi tasaiseen tahtiin. Koronaviruksen päättäessä kauden kesken oli joukkue seitsemän joukkueen lohkossa viidentenä saldonaan neljä voittoa, yksi tasapeli ja yhdeksän tappiota neljästätoista ottelusta. Neljä ottelua oli tosin vielä pelaamatta ja todennäköisesti sijoitus olisi tuosta vielä parantunut.

Kuluneesta kaudesta meille kertoo hiukan tarkemmin joukkueen pelaaja-valmentaja-joukkueenjohtaja-supersankari-huoltaja-yleismies Timo Rantanen.

1. Totta kai kaikkia harmittaa kun kausi päättyi kesken ja pelejä jäi pelaamatta, mutta mikä on sitä huomioimatta päällimmäinen fiilis kuluneesta kaudesta?

– Kausihan lähti molli-voittoisesti käyntiin – tappiota tuli toisen perään. Pieni ryhtiliike ja muutaman tärkeän pelaajan paluu kokoonpanoon siivitti meitä parempaa tulokseen. Ja voittoja alkoi tulemaan. Vaikkakin muutama tappiopeli jäi harmittamaan viime hetkien sulamisen takia.

2. Keitä olivat nämä tärkeät kokoonpanoon palaajat ja mitä he erityisesti toivat joukkueen peliin?

– Kahden vuoden tauon jälkeen paluun tekivät Asko Kuusijoensuu ja Ville Ruinu. Asko toi joukkueeseen johtajuutta ja loistavaa pelin rakentelua, kun taas Ville osaa ratkaista pelejä eli tehdä maaleja. Heidän saapumisensa auttoi oikeiden kentällisten rakentamiseen ja tulosta tuli myös muilla kentillä. Esimerkiksi Jesse Kyöstin kenttä oli loistava. Myös nuoret B-junnut täyttivät paikkansa joukkueessa ja toivottavasti ovat myös mukana ensi kaudella. Kaikkia, jotka tällä kaudella pelasivat, voisin kehua, ettei kukaan huonosti pelannut.

3. Joko ehditte päätössaunaillan pitää ja kiinnittää tärkeät pelaajat myös ensi kaudeksi? Päästäänkö siis ensi kausi heti aloittamaan positiivisella sävelellä?

– Saunailta peruuntui samasta syystä kuin kausikin. Mutta kesällä keritään pitämään vielä palaveri eli saunailta. Uskon, että ensikaudellakin on meillä hyvä joukkue. En ole kuullut ainakaan, että kauhean moni olisi jäämässä pois.

4. Mikä on kilpailullisesti realistinen odotus tulevalle kaudelle, jos porukka pysyy kasassa? Voisiko jopa noususta taistella?

– Pystyä pelaamaan hyvällä tasolla jokainen peli ilman notkahduksia. Ja totta kai pystytään ilman muuta noususta taistelemaan! Se kyllä vaatii sitoutumista harjoitteluun.

5. Uskotko, että sitä sitoutumista löytyy ja onko jengillä halu nousta ylöspäin?

– En osaa sanoa vielä. Ollaan viisaampia loppu kesästä, kun joukkueen kanssa on saunailta vietetty ja mietitty tulevaa kautta.

6. Millainen oli pelien taso tänä vuonna kutosdivarissa? Peli on ollut viime vuosina alemmaksi sarjaksi yllättävänkin siistiä. Onko säilynyt sellaisena?

– Samanlaista kuin viime vuosinakin. Hyvänä päivänä jokainen peli on voitettavissa. Ja siistinä on peli säilynyt.

7. Mitäs terveisiä haluaisit lähettää pelaajille nyt tämän pakotetun tauon ajaksi?

– Pysykää terveenä ja pitäkää kuntoa yllä!

Naisten ja B-tyttöjen kausi 2019-20

Tälle kaudella SBT PaPon kakkosdivisioonassa pelaava naisten joukkue ja SM-karsintoihin ilmoittautunut B-tyttöjen joukkue yhdisti harjoituksensa. Tarkoituksena oli päästä harjoittelemaan isolla ringillä ja ajaa nuoria pelaajia sisään kovempiin peleihin sekä nostaa harjoitusten tempoa kovemmaksi myös kokeneemmilla pelaajilla. Viime kausi (2018-19) oli molemmilla joukkueilla – sekä myös C-tytöillä, joista suuri osa siirtyi B-tyttöihin – nappikausi. Naiset taistelivat sarjan kärkipäässä loppuun saakka ja juniorit keräsivät haastajasarjan ja KLL:n (Koululiikuntaliitto) mitaleja kaulaan.

Tuloksellisesti tämä kausi ei ollut samalla tavalla loistokas. Molemmilla joukkueilla oli vaikeuksia saada tiukkoja pelejä käännettyä voitoiksi ja sitä kautta ei myöskään pisteitä taulukkoon kertynyt halutulla tahdilla. Turhautumisesta huolimatta, pysyi kuitenkin pelin taso melko hyvin kauden loppuun saakka ja paljon kehittymistäkin nähtiin. Lopulta kovan taistelun jälkeen naiset saivat pidettyä sarjapaikkansa myös ensi kaudeksi ja B-tytöt sijoittui omassa kahdentoista joukkueen sarjassaan kahdeksanneksi. Vaikeudet kasvattavat ja tästä on nyt hyvä jatkaa eteenpäin tulevaa kautta kohti.

Mitä sitten kaudesta ajattelee joukkueiden valmennuksesta vastannut Sami Ahola? Se selviää seuraavaksi pienen haastattelun muodossa.

1. Totta kai kaikkia harmittaa kun kausi päättyi kesken ja pelejä jäi pelaamatta, mutta mikä on sitä huomioimatta päällimmäinen fiilis kuluneesta kaudesta?

– Niin, kesken jäänyt kausi päällimmäisenä mielessä, vain yhden viikonlopun sarjapelit ja lisäksi turnauspelit, mm. KLL, jäi pelaamatta. Pitkä kausikin, yli vuosi sitten voi sen alkaneeksi katsoa. Ylä- ja alamäkiä kauden aikana mutta hyvää fiilistä tulee ajatuksiin, paljon hommia on tehty!

2. Tällä kaudella naiset ja B-tytöt harjoittelivat yhdessä. Miten tuo ratkaisu mielestäsi toimi?

– Tietoinen ja haastavakin valinta näin valmentajan kannalta. Ilmoittaminen osallistumisesta toimi kuitenkin hyvin ja ison reeniringin pyörittäminen toimi pääsääntöisesti hyvin, kun pystyi suunnittelemaan harjoitukset etukäteen tiedossa olevalle pelaajamäärälle. Parhaimmillaan taisi 24 kenttäpelaajaa harjoitella yhtäaikaisesti ja neljä maalivahtiakin oli useamman kerran. Lisäksi huomioitavaa, että näiden joukkueiden ulkopuolelta, mm. KLL:n joukkue yms., oli pelaajia harjoituksissa mukana. Yhteensä laskin 42 eri reenaaja ja varmaan joku laskuista vielä unohtuikin. Tietysti ehkei ihan samaa tekemisen meininkiä lopulta saatu harjoituksiin kuin edelliskaudella, mutta kiitettävää kuitenkin!

3. Nuorien pelaajien ajaminen sisään naisten edustusjoukkueeseen oli yhtenä tärkeänä tavoitteena tällä kaudella. Miten tuo onnistui? Tuliko selkeitä läpimurtoja?

– Kyllähän moni tytöistä pääsi pelaamaan naisten II-div. pelejä ja pystyi pelaamaan niitä pelejä todella hyvällä tasolla. Yhtenä tässä tulee mieleen pelit joulun alla Killerillä ja Happeen Heimo-Hirven kaato sekä moni muu ennakkoluuloton suoritus. Harmittavasti oli kolme kertaa Naisten ja B:n pelit päällekkäin, mikä aiheutti huolta. Lisäksi on mainittava naisten joukkueen monet loukkaantumiset, jotka estivät suunnitellun kolmen kentällisen pelin tehokkaalla peliajalla pelatuissa sarjapeleissä. Lyhyet vastaukset kysymyksiin: Erinomaisesti ja kyllä tuli!

4. B-tytöt osallistuivat B-tyttöjen SM-karsintoihin. Tällä kertaa ei paikka valtakunnalliseen sarjaan auennut. Miten arvioisit tuota kokemusta?

– Uusi ja hieno kokemus, vaikkei pelillisesti ihan parhaaseen päästykään Myllypurossa Suomen parhaiden joukkueiden seassa. Saatiin pelata kuitenkin neljä opettavaista peliä – vaikkakin ”taka-oven” kautta. Harjoituspeleissä, joita lisättiin tietoisesti, pystyttiin haastamaan tällä kaudella SM-sarjaa pelanneita joukkueita ja voittamaankin, mutta ei vielä karsinnoissa oltu siihen valmiita.

Noin vuosi sitten seuran päättäjäisten jälkeen lyötiin ”kättä päälle” ja taisi silloin olla 13 pelaajan nimeä listalla. Sovittiin tyttöjen ja paikalla olleiden toimihenkilöiden ja vanhempien kanssa osallistumisesta SM-karsintoihin jonkun vanhan hölmön valmentajan, eli minun, ehdotuksesta ensimmäisenä SBT PaPon joukkueena. Kiitokset tästä vanhemmille, valmentajakollegoille, toimihenkilöille ja kaikille, jotka mahdollistivat tämän. Ja eritoten tietysti joukkueen pelaajille!

5. Viime kaudella naiset sijoittuivat komeasti kakkosdivarin kärkikahinoihin ja B-tytöt nappasivat haastajasarjan voiton. Oliko joukkueilla tälle kaudelle asetettuna kilpailullisia tavoitteita?

– Niinpä, ne tavoitteet…. ja viime vuoden tulokset. Vastaan, että oli. Naisilla kärkikahinat vaihtuivat pelaamiseen putoamista vastaan, kun ei tiukkoja pelejä pystytty kääntämään voitoiksi. Tosin mitään romahdusta ei sarjapeleissä ollut, lukuun ottamatta ehkä yhtä Tampereen reissua. Eikä eri syistä johtuen löytynyt pysyvää kokoonpanoa kuten edellisellä kaudella. B-tytöt, ja C-tytötkin, voittivat haastajasarjan ja ansaitsivat juurikin noidenkin esitysten perusteella osallistumisen SM karsintoihin.

6. Pelit olivat tosiaan todella tiukkoja ja peräti kymmenen PaPon kärsimistä tappioista oli maalin tappioita (Naiset 4, B-tytöt 6). Lisäksi lukemat 2-3 nähtiin valotaululla vastustajan hyväksi peräti viisi kertaa. Tasapelejä nähtiin kaksi ja PaPon maalin voittoja myöskin kaksi. Tiukat pelit siis kääntyivät tänä vuonna useammin vastustajan hyväksi. Mitkä ovat ne asiat millä nämä väännöt saadaan kääntymään voitoiksi? Mitä oppia näistä otteluista on saatu ammennettua?

– Itseasiassa useampiakin, jos laskee ns. maalin tappioiksi mukaan sellaiset missä viimeinen maali tuli tyhjiin tai kovan karvauksena jälkeen omiin. Pelaamiseen rutiinia, lisää kovia pelejä ja harjoittelua, niin ne maalin häviöt kääntyy ja huomaat voittavasi pelejä maalilla.

7. Mitkä asiat olivat mielestäsi sellaisia, joissa otettiin joukkueen tai yksilöinä isoja askeleita eteenpäin tällä kaudella?

– Yksilön kehitys harjoittelussa toistojen ja pelaamisen kautta. Ja nuorilla pelaajilla oli nyt pelimäärätkin sillä tasolla millä pitääkin olla kehityksen kannalta. Joukkueilla pelitapa yhtenäistyi. Muuntautumiskyky oli pelin sisällä ja pelistä toiseen puheenaiheena ja sitäkin toteutettiin parhaan mukaan joukkueena ja yksilöinäkin. Omalta osaltani, loppukauden aikana opin myös joukkueen voittavan, vaikka valmentaja on huomattavan hiljainen pelien aikana.

8. Mitkä asiat taas ovat sellaisia, jotka ovat vielä heikkoja kohtia? Millä osa-alueella siis näkemyksesi mukaan seuraavaksi tarvitaan niitä isoja askeleita?

– Kai tähän on sanottava perinteisesti, että heikkouksia parannettava ja vahvuudet tuotava paremmin esiin. Tottahan parannettavaa ja kehitettävää on ja pitääkin olla. En muuta osaa tähän nyt sanoa. Toisin sanoen analysointi on vielä kesken.

8. Mitä terveisiä haluaisit lähettää pelaajille keväälle ja kesällä, kun kausi on nyt pelien osalta keskeytetty ja yhdessä harjoitteleminen ei toistaiseksi ole mahdollista?

– Koittakaa jaksaa liikkua ja harjoitella omatoimisesti. Kyllä tämä poikkeustilanne aikanaan loppuu ja yhteisharjoitukset, sekä kaikkien odottamat pelitkin aikanaan taas alkavat. Tsemppiä!

Kiitos haastattelusta!!

– Kiitokset!

E-tyttöjen kausi 2019-20

SBT PaPon E-tytöt pelasivat Parkanon Urheilutalolla 7.3. kotiturnauksen, jossa kotiyleisön edessä tytöt ottivat kaksi komeaa voittoa. Turnauksen jälkeen tytöt jatkoivat vielä valmistautumista 28.3. ohjelmassa olleeseen viimeiseen sarjaturnaukseen. Myös huhtikuun lopulla pelattavaan Tampere Floorball Tournamentiin oli ilmoittauduttu mukaan.

Koronavirustilanne kuitenkin muutti hetkessä suunnitelmat ja Parkanon turnaus jäi kauden viimeiseksi. PaPon nuorin tyttöjoukkue ehti pelata kauden aikana 14 ottelua, joista saldona oli 6 voittoa, 2 tasapeliä ja 6 tappiota. Yhdeksän joukkueen sarjassa tuo tasainen tahti oikeutti sijoitukseen juuri keskeltä taulukkoa eli viidenneksi.

Joukkuetta valmensivat tällä kaudella Heidi Karlsson ja Riina Haapamäki. Seuraavaksi kuulemme Heidin mietteitä kuluneesta kaudesta.

1. Totta kai kaikkia harmittaa kun kausi päättyi kesken ja pelejä jäi pelaamatta, mutta mikä on sitä huomioimatta päällimmäinen fiilis kuluneesta kaudesta?

–  Fiilis joukkueen puolesta on hyvä! Kehitystä tapahtui jälleen paljon ja saimme joka tapauksessa pelata monet hienot pelit kauden aikana.

2. Mikä asia kehittyi eniten kauden aikana?

– Pelikäsitys ja sitä myötä koko joukkueen peli yhdessä. Yksilöllisesti tuli toki myös kehitystä pelitaidossa.

3. Mikä oli sellainen asia, joka vielä jäi odottamaan kehittymistä? Eli millä yksittäisellä asialla otetaan seuraavat askeleet pelaamisessa eteenpäin?

– Kokonaisuudessaan joukkuepeliä täytyy harjoittaa, eli lisää syöttöpeliä ja pelaajien välistä kommunikointia.

4. Mikä oli joukkueen suurin vahvuus kauden aikana?

– Myöskin joukkuepeli! Ja tunne siinä mukana, eli hauskaa oli. Onneksi saatiin päätettyä kausi kotiturnaukseen ja kahteen hyvään peliin.

5. Viime kaudella pyörititte E-tyttöjä isolla ringillä ja kahdella joukkueella. Tällä kaudella rinki oli pienempi, mutta yhä melko suuri. Joukkueita oli sarjassa tällä kertaa yksi ja pelaajia oli hiukan enemmän kuin otteluihin pystyi nimeämään. Kuinka saitte peluutuksen toimimaan, kun tiedossa oli pakollisia huilivuoroja?

– Meidän pyrkimys oli peluuttaa tasapuolisesti. Toki pelaajat esim. puolustuspäässä saivat enemmän peliaikaa, mutta kokonaisuudessa pyrittiin siihen, että jokainen vuorollaan pääsee pelaamaan – toisinaan enemmän ja toisinaan taas vähemmän johtuen juuri tästä isosta pelaajamäärästä. Tästä keskusteltiin myös pelaajien kanssa. Oli hieno asia, että pelaajia oli paljon, mutta vaikeaa tosiaan varsinkin loppukaudesta alkaa miettimään pois jääviä pelaajia. Onneksi näitä tilanteita ei tullut paljon.

6. Kävitte valmentajaparisi Riinan kanssa tämän talven aikana Salibandyliiton SBV1 valmennuskurssin. Mitä tuolta kurssilta tarttui matkaan?

– Kurssi oli kokonaisuudessaan todella hyvä. Oli mukava todeta, että jotain oli ennen kurssiakin tehnyt oikein, tai ainakin sinne päin. Kokonaiskuva lajista vahvistui ja samoin harjoitteiden tavoitteet ja niihin pyrkiminen. Kurssilta tarttui mukaan myös paljon uusia hyviä harjoituksia ja niitä tehtiinkin jo treeneissä paljon. Hieno juttu kaikkineen!

7. Ensi kaudesta on siis tulossa aivan huikea, kun pääsette heti alusta asti soveltamaan noita opittuja asioita. Mitäs terveisiä haluaisit lähettää pelaajille kotiin, kun nyt ei päästä yhdessä harjoittelemaan?

– Katse kohti ensi kautta! Mennään samalla hyvällä mallilla kuin tähänkin asti. Kausi oli hieno ja onnistunut. Muistetaan harjoitella myös kotona ja nähdään yhteisissä treeneissä niin pian kuin mahdollista!

D2-poikien kausi 2019-20

SBT PaPon D2-poikien joukkue sai päätökseen kolmannen kautensa sarjassa. Pelillisesti on joukkueen taival ollut haastavaa, mutta kovan työnteon kautta ovat joukkueen esitykset olleet nousujohteisia. Tänä keväänä loksahti peli jo aivan loistavaan vireeseen ennen kuin kausi keskeytettiin. Keskeytyshetkellä pojat olivat neljän ottelun voittoputkessa ja todella vahvasti taistelemassa paikasta haastajasarjan loppuhuipentumaan.

Ikävää, että emme päässeet näkemään kuinka pitkälle poikien vire olisi heidät tänä keväänä vienyt. Toivottavasti positiivinen noste säilyy ensi kaudelle saakka ja pääsemme nauttimaan voitoista. Joukkueen kaudesta tarkemmin kertoo meille joukkueen päävalmentaja Petri Venninen.

1. Totta kai kaikkia harmittaa kun kausi päättyi kesken ja pelejä jäi pelaamatta, mutta mikä on sitä huomioimatta päällimmäinen fiilis kuluneesta kaudesta?

– Päästiin tässä keväällä voittojen tielle, ja peli-ilme oli hyvä. Joten homman kesken jäämisen harmistuksesta huolimatta, jäi positiivinen fiilis. Olen kyllä ylpeä tästä jengistä!

2. Kieltämättä olitte komeassa vireessä, kun kausi vihellettiin poikki. Neljän ottelun voittoputki päällä ja enää kaksi pistettä sarjan kärkeen. Mikä sai pelin loksahtamaan noin upeasti kohdalleen helmikuun alussa?

– Ensinnäkin terveystilanne. Saatiin viimeisiin peleihin melkein kaikki mukaan. Sitten saimme yhden uuden vahvistuksen joukkueeseen. Mutta ennen kaikkea alettiin paremmin toteuttamaan harjoiteltuja asioita.

3. Voitko avata hiukan mitä harjoitellut asiat olivat?

– Siinä on pallollisen ja pallottoman vastustajan puolustamista, sekä kenttätasapainoa sekä hyökkäys- että puolustusalueella. Myös pallollisen- ja pallottoman pelaajan ratkaisuja.

4. Mikä olisi seuraava askel tuolla harjoittelupuolella, että pelaaminen menee taas pykälän eteenpäin?

– Pelinopeutta pitäisi pystyä kasvattamaan, oikea-aikaisilla syötöillä ja sekä pallottomien että pallollisen liikkumisella! Ja liikkumista (nopeus, kestävyys) ylipäätään kehittää.

5. Mikäpä taas on tällä hetkellä se joukkueen selkeä vahvuus tai vahvuudet? Minkä asioiden voi aina luottaa tuottavan isoja ongelmia vastustajille?

– Usko omaan tekemiseen ja osaamiseen vahvuuksina. Maalinestopeli, meillä on huippumaalivahti ja puolustaminen on nyt hyvää.

6. Mitä pojilta voi odottaa tulevalla kaudella?

– Uskon että peliesitykset tulevat olemaan tasaisempia. Ja että voittoja saadaan jo alkukaudesta.

7. Kuluvalla kaudelle oli mahdollisuudet päästä haastajasarjan loppuhuipentumaan. Neljä peliä oli jäljellä ja kärkipaikka olisi ollut saavutettavissa ihan omilla suorituksilla. Otetaanko tuosta saumasta hyvitys ensi kaudella?

– Tarkoitus olisi. Uskon että tuo mahdollisuus antaa motivaatiota harjoitteluun! Sekä pelaajat että valmentajat uskoivat tuohon kärkipaikkaan!

8. Hienoa kuulla ja niin uskottiin me kaikki muutkin! Onko vielä tähän loppuun jotain mitä haluaisit lisätä?

– Hieno Jengi. Toivon että meneillään olevasta tilanteesta huolimatta, nuoret urheilijat jaksavat harjoitella ja kehittää henkilökohtaisia taitojaan!

E2-poikien kausi 2019-20

PaPo perheen tuorein tulokas tälle kaudelle oli 2009-11 -syntyneistä pojista muodostettu E2-joukkue. Pojat harrastivat vielä edellisenä vuotena salibandya vain kerhossa, vaikka pelaamistakin käytiin muutamassa harjoitusturnauksessa jo kokeilemassa viime keväänä. Tämä kausi oli siis kaikille uuden oppimista, sillä pelaajien lisäksi tämä oli myös joukkueen valmentajien ja toimihenkilöiden ensimmäinen kausi kyseisissä tehtävissä.

Alkukaudesta tämä näkyi kentällä melkoisena arkuutena, mutta kauden edetessä joukkue kehittyi aivan valtavasti. Keväällä PaPo ei varmastikaan ollut yhdenkään vastustajan mieluisin vastustaja. Hetkittäin kentällä näkyi niin hienoja otteita, että tämä joukkue saavuttaa varmasti vielä tulevaisuudessa upeita asioita!

Kaudesta meille kertoo yksi valmennuksen keltanokista, Terho Kemppainen.

1. Totta kai kaikkia harmittaa kun kausi päättyi kesken ja pelejä jäi pelaamatta, mutta mikä on sitä huomioimatta päällimmäinen fiilis kuluneesta kaudesta?

– Kauden edetessä joukkuepeli kehittyi ja pelikäsitys kaikilla pelaajilla huomattavasti parempi kuin kauden alussa.

2. E2-pojat oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa sarjassa. Viime keväänä pelattiin muutama harjoitusottelu, mutta sarjapelit olivat kaikille ensimmäisiä. Mikä oli suurin haaste syksyllä ja miten pojat siitä haasteesta kauden aikana selvisivät?

Mielestäni yhteistyö valmentajien kesken oli mutkatonta. Oppimistahan valmentaminen on aina eli ihan valmiita ei vielä olla. Kiitettävää ei voi antaa mutta ehkä hyvä+.

3. Mitkä asiat osoittautuivat kauden aikana joukkueen selkeiksi vahvuuksiksi kentällä? Minkä asioiden voi aina luottaa tuottavan isoja ongelmia vastustajille?

Sanoisin että parhaimmillaan puolustuspelaaminen oli hyvässä balanssissa. Ennakkoon vahvemmallakin joukkueellakin oli tällöin vaikeuksia maalinteossa.

4. Mikä taas oli isoimpani kompastuskivenä kauden aikana? Saadaanko se asia korjattua ennen ensi kauden alkua?

Ei nyt varsinaisia kompastuskiviä ollut. Kun taas päästään treenaamaan riittävästi niin kehitystä tapahtuu. Fysiikkaa tietenkin jokainen voi parantaa. Pelaajille terveiset että monipuolinen liikkuminen nyt kesän tullessa on tärkeää. Viruspeikko huomioiden. Pitäkää pojat salibandymaila ja pallo on aina kaikessa tekemisessä mukana toistaiseksi! Ruokailun ajaksi voi ehkä juuri ja juuri jättää sivuun.

5. Miten joukkue toimi kentän ulkopuolella? Millainen oli henki?

Joukkuehenki oli mielestäni erinomainen. Hyvä joukkuekaveri on aina valmis auttamaan pelikavereitaan niin kentällä ja sen ulkopuolella. Voisin sanoa että sama henki vallitsi myös pelaajien vanhemmissa.

6. Ketkä jengistä olivat äänekkäimmät? Oliko sellaisia, joita ei saanut hiljaiseksi ollenkaan?

Minähän olin ylivoimaisesti äänekkäin joten kaikkia muita voi siis pitää hiljaisina kavereina! Puheliaimpia poikia olivat Aaro, Ossi ja Viljami. Itseasiassa toivoisi joiltakin pelaajilta enemmänkin sitä äänekkyyttä…

7. Millä keinoin sitä äänekkyyttä saisi niihin muihin tarttumaan?

Koutsien tehtäviinhän se kuuluu. Osallistavaa johtamista mm. äänenkäyttöön. Jos sen suomentaisi vaikka niin, että jutustelisi treenien ohessa enemmän hiljaisen kansan kanssa ja saisi sitä kautta pelaajan rohkaistumaan laajempaan äänenkäyttöön.

8. Joukkue koostuu 2009-11 -syntyneistä pojista ja poikia on tällä hetkellä mukavasti viitisentoista. Pelasitte loppukaudesta harjoitusottelun karvialaisia vastaan, joita paikalle Kaarnaan saapui lähes kaksikymmentä. Alueella on siis aika mahtava innostus tässä ikäluokassa ja karvialaisista olisikin tarkoitus perustaa ensi kaudelle oma joukkue. Tarkoituksena olisi myös tehdä karvialaisten kanssa yhteistyötä harjoittelussa. Miltä tämä tilanne sinun mielestäsi vaikuttaa? Onko tästä tulossa PaPon kaikkien aikojen kovin ikäluokka pojissa?

– No tilannehan on ihanteellinen. Toivottavasti  valmentajia saadaan myös sankoin joukoin mukaan toimintaan. Selkeästi näki sen, että innostus salibandyyn on tarttunut myös Karviaan. Osa pelaajistaan olisi taidoiltaan jo heti valmiita nykyiseenkin joukkueeseen. Itse ottelussa huomasi, että PaPon määrätietoinen harjoittelu on todellakin vienyt joukkuepeliä eteenpäin.

9. Kokonaisuutena vaikuttaa, että tällä ikäluokalla on hieno tulevaisuus edessään! Onko vielä jotain, mitä valmentaja haluaisi lisätä tähän loppuun?

– No pojat välillä naureskeli minun kainuunkielisille peliohjeille. Voisinkin päättää haastattelun yhteen niistä: RYMINÄÄ!

D-tyttöjen kausi 2019-20

SBT PaPolle tuli täksi kaudeksi mukaan D-tyttöjen joukkue seuran toimintaan yhden välivuoden jälkeen. Osa joukkueessa pelanneista tytöistä oli pelannut viime kaudella C-tytöissä, osa nousi mukaan viime kauden E-tyttöjen joukkueesta, osa oli viettämässä välivuotta kilpajoukkueista ja osa taas tuli mukaan täysin uusina.

Joukkueen rakentaminen oli siis varmasti mielenkiintoinen ja positiivisella tavalla haastava projekti. Haasteista huolimatta kausi sujui kuitenkin ihan mukavasti. Joukkue keräsi Sisä-Suomen alueellisessa sarjassa 14 ottelusta 9 sarjapistettä. Pisteitä tärkeämpää olivat kuitenkin hienot askeleet pelaajien kehittymisessä.

Lisää kuluneesta kaudesta meille kertoo joukkueen päävalmentaja Tiina Sirén.

1. Totta kai kaikkia harmittaa kun kausi päättyi kesken ja pelejä jäi pelaamatta, mutta mikä on sitä huomioimatta päällimmäinen fiilis kuluneesta kaudesta?

Fiilis menneestä kaudesta itselleni uuden joukkueen kanssa on täynnä onnistumisia ja joka pelaajan osalta kehittymistä eteenpäin. Vallitsevien olosuhteiden vuoksi kotiturnaus jäi meidän tytöiltä uupumaan, mikä on yksittäisenä asiana eniten harmittava.

2. Onko jotakin yksittäistä positiivista asiaa, joka joukkueen kaudesta nousee erityisesti mieleen?

Uusien asioiden sisäistäminen. Tyttöjen kanssa keskityttiin paljon pelin ymmärtämiseen: olenko syöttövarjossa vai pelattavana, puskenko itse väkisin läpi vai havainnoinko kavereita hieman lainatakseni palloa muillekin, millaisessa valmiudessa olen vastaanottamaan palloa ja monia muita vastaavia asioita. Monilla nämä asiat menivät upeasti peliin asti, eivätkä näkyneet vain harjoituksissa.

3. D-tytöt muodostettiin täksi kaudeksi PaPoon uutena joukkueena. Osa pelaajista oli pelannut viime kauden PaPon E-tytöissä, osa C-tytöissä, osa taas tuli mukaan uutena. Miten joukkueen muodostaminen onnistui?

Joukkueeksi muodostuttiin hyvin jo heti alkukaudesta. Osan vanhemmista kanssa käytiin myös keskusteluja pelaajan osallistumisesta joukkueeseen ja lopulta se pysyi koko kauden melko vakiona. Osa ringissä olleista tytöistä pelasi kuluneella kaudella myös E-tyttöjen joukkueessa, osa yläkoulun Koululiikuntaliiton joukkuessa, jonka vuoksi aktiivinen vuoropuhelu myös muiden valmentajien kanssa oli paikallaan pitkin kautta. Isoimpia pohdintoja aiheuttivat tyttöjen laaja ikäskaala, silllä osa pelaajista oli vielä aivan lapsia, osa jo nuoria neitejä ja tämän muistaminen ja yhteensovittaminen oli välillä haastavaa. Keskenään tytöt tulivat ainakin valmentajan näkökulmasta pääasissa hyvin toimeen, sillä kaikkia yhdisti kuitenkin sama halu pelaamiseen ja kehittymiseen.

4. Oliko valmentaja tai pelaajat asettaneet kauteen mitään tulostavoitteita? Voiko saavutettuihin tuloksiin olla tyytyväinen?

Pelaamaan ei opi kuin pelaamalla, joten kaikki mahdolliset hetket olisi hyvä käyttää omatoimiseen harjoitteluun. Joukkueen yhteisiä harjoituksia on ”aina liian vähän” ja omalla ajalla tehtävillä yksilöharjoituksilla on iso vaikutus lopputulokseen. Lisäksi pelaajana kehittymiseen auttaa pelaaminen mahdollisimman paljon eri pallopelejä, jotta silmä-käsi-koordinaatio kehittyy, sekä ymmärrys pelien yhteneväisyyksiin. Toisena asiana sanoisin, että on todella hedelmällistä pelata eri porukoissa ja sen vuoksi viime kausi olikin todella hieno, sillä monet tytöistä kävivät myös poikajoukkueiden harjoituksissa, eri ikäluokan ja eri valmentajan harjoituksissa ja saivat niistä erilaisia lajiin liittyviä ärsykkeitä. Monipuolisuus oman kehon hallinnan osalta mahdollistaa  taitojen käyttämisen pelitilanteissa. Jos pelissä joutuu ponnistelemaan fyysisesti äärirajoilla, on todella vaikea saada teknisestikään hyvää suoritusta, saati sitten että hieman vielä ehtisi ajattelemaan mitä kentällä tapahtuu. Kuten vanha totuus kuuluu: Kehittyminen loppuu tyytyväisyyteen. Joten hommia täytyy tehdä joka osa-alueella ja niiden lisäksi muistaa levätäkin.

5. Loistavia vastauksia!. Mitä terveisiä haluaisit lähettää pelaajille ja joukkueelle tätä haastavaa nykyhetkeä ja kesää varten?

– PaPo on alueen asukaslukuun nähden tosi suuri seura, mutta meidät tiedetään jo pitkin maata. Meidän pelaajia on  kasvanut kantamaan erilaisia pelipaitoja ja hienoimmat niistä sisältävät myös kauniin maajoukkueemme logon. Jokaisen pelaajan tulee vain muistaa, että kukaan ei tee hommia sinun puolestasi ja lajin parissa ihan kaikki on jokaiselle mahdollista, kunhan oikea asenne ja tekemisen taso löytyvät. Eva Walhlström kertoi omasta harjoitteluasenteestaan hyvän viisauden: Parasta mitä voit tehdä vastustajasi kannalta, on jättää oma harjoittelusi tekemättä.

D1-poikien kausi 2019-20

SBT PaPon D1-poikien kauden pitäisi tätä kirjoittaessa olla vielä käynnissä. Huomenna, lauantaina 28.3., olisi ohjelmassa kauden viimeiset ottelut – vastustajina sarjakärki KoSBy ja sarjajumbo Classic Blue. Valitettavasti näitä otteluita ei päästä pelaamaan kauden keskeytymisen takia. Tällä kertaa voidaan olla tavallaan tyytyväisiä, ettei peleissä olisi ollut suurempaa panosta. Joukkue oli kahdeksan joukkueen lohkossa neljäntenä ja haastajasarjan loppuhuipentumaan oikeuttavaan kakkossijaan oli matkaa tavoittamattomat viisi pistettä.

Kokonaisuutena pojat voivat varmasti olla melko tyytyväisiä kauteensa. Sisä-Suomen haastajasarjan alkulohko sujui pojilta todella upeasti – kuudesta ottelusta saldona oli neljä voitto, yksi tasapeli ja yksi tappio. Ylemmässä jatkosarjassa vastus hiukan koveni, mutta voittoja kertyi kuitenkin niukasti enemmän kuin tappioita. Lopullinen kauden saldo oli kymmenen voittoa, kaksi tasapeliä ja kuusi tappiota. Tavoitimme joukkueen valmennuksen vastaamaan muutaman kysymykseen WhatsAppin kautta kahvipöydän äärestä. Mitä miettivät kaudesta valmentajat Keijo Kortteus ja Petri Kortesoja?

  1. Totta kai kaikkia harmittaa kun kausi päättyi kesken ja pelejä jäi pelaamatta, mutta mikä on sitä huomioimatta päällimmäinen fiilis kuluneesta kaudesta?
  • Syyskausi oli pojilta tasaisen hyvää ja kypsää suorittamista. Vuoden vaihteen jälkeen yksi turnaus meni selvästi alle odotusten ja poikien pelaamisesta puuttua rentous ja itsevarmuus, joka kuitenkin saatiin takaisin viimeisissä peleissä.
  1. Teillä oli suhteellisen kapea pelaajarinki tällä kaudella. Miten harjoittelu onnistui?
  • Harjoittelut onnistui kapeasta rosterista huolimatta hyvin. Suuri kiitos siitä aktiivisesti harjoituksissa käyneille pojille! Loppukaudesta ainoana miinuksena oli toisen maalivahdin puuttuminen harkoista.
  1. Täksi kaudeksi joukkueeseen saapui muutama uusi pelaaja. Kuinka tulokkaat onnistuivat ja miten porukka toimi joukkueena?
  • Uusien pelaajien mukaantulo ja joukkueeseen sopeutuminen meni hyvin. Toki harjoittelivat jo viime kaudella meidän kanssamme ja ehkä siksi näytöt sarjapeleissä olivat positiivisia.
  1. Mitkä olivat tämän kauden tärkeimmät tavoitteet ja miten ne saavutettiin?
  • Tavoitteet kaudelle oli päästä alkusarjasta ylempään jatkosarjaan, joka toteutui hyvin, kun voitettiin alkusarja. Jatkosarja pelattiin omalla tasolla, johon saa olla tyytyväinen.
  1. Mikä yksittäinen asia kehittyi kauden aikana eniten?
  • Syöttely ja pelinluku varsinkin hyökkäyksissä oli tehokasta.
  1. Te olitte omassa lohkossanne neljäntenä ja kaksi peliä oli vielä jäljellä, kun kausi vihellettiin poikki. Millaiset ottelut noista kahdesta viimeisestä olisi tullut ja olisiko sijoitus vielä taulukossa muuttunut?
  • Kolmanteen sijaan oli matkaa kolme pistettä ja kaksi viimeistä peliä olisi ollut täydellä kokoonpanolla sekä hyvällä peruspelillä voitettavissa. Sarjan kolmas sija olisi ollut ihan mahdollinen saavutus. Toki siihen olisi myös tarvittu hiukan apuja muilta joukkueilta.
  1. Mitä asioita pitää ensi kaudeksi saada kehitettyä, että peli paranee seuraavalle tasolle?
  • Ehkä tärkein asia, mitä näkisin, että pitää parantaa on oman pään rauhoitus ja siitä hallittu hyökkäykseen lähtö.
  1. Onko vielä jotain asioita mielessä jota haluatte lisätä?
  • Lopuksi kiitos joukkueelle kuluneesta kaudesta!

B-poikien kausi 2019-20

SBT PaPon B-pojat pelasivat kaudella 2019-20 Sisä-Suomen ja Länsirannikon ylialueellista haastajasarjaa. Eliittisarja lähti mukavasti käyntiin, mutta loppukaudesta voittojen saaminen oli haastavaa. Tilille sarjasta kertyi 14 ottelusta 4 voittoa, 1 tasapeli ja 9 tappiota. Sijoitus kahdeksan joukkueen sarjassa oli lopulta seitsemäs. B-pojat oli PaPon joukkueista ainoa, joka ehti pelata kaikki kauden ottelunsa ennen kauden keskeyttämistä Korona-viruksen takia. Lisää B-poikien kaudesta kertoo poikien valmennuksesta yhdessä Antti Luusalon kanssa vastaava Markus Rantaviita.

1. Millainen tunnelmia kaudesta on valmentajalla tässä vaiheessa?

– Vähän kasijakoisia mietteitä ainakin itsellä on tästä kaudesta. Viime kauteen peilaten, – C-juniorit siellä playoff-karsinnoissa ja sitten vanhemmasta päästä jäi parit runkopelaajat tähän tämän kauden joukkueeseen – niin omissa ajatuksissa oli ainakin, että pärjätään hyvin ja voitetaan paljon pelejä, mutta kausi päättyi nyt hiukan lyhyeen ja paljon aikaisemmin keväällä kuin oltiin ajateltu. Tällaista tämä elämä on välillä.

2. Joukkue koostui viime kauden B- ja C1-poikien joukkueiden pelaajista. B-pojat voittivat viime kaudella alueellisen haastajasarjan ja C1-pojat päättivät kautensa divarin playoff-karsintoihin. Miten näiden kahden porukan yhdistäminen onnistui täksi kaudeksi B-poikien sarjaan?

– Joukkueiden yhdistäminen meni kyllä hyvinkin kivuttomasti. Siinä oli sitä vanhempaa päätä, pari kolme runkopelaajaa, jotka jäivät joukkueeseen. Siihen niiden ympärille lähdettiin kehittämään kolmea hyvää pelaavaa kenttää, jotka pystyvät ratkaisemaan pelejä. Hyvällä ringillä mentiin. Meitä oli hyvin aina se kolme kenttää melkein joka pelissä ja harjoituksissa oli aina se kolmisen kenttää. Plus maalivahtitilanne oli kerrankin positiivinen. Harjoituksissa oli kolme välillä neljäkin veskaria. Kerrankin näin päin.
Vielä sen voi lisätä, että kun on tällaiselta Kihniö-, Parkano-, Viljakkala-, Honkajoki-akselilta nuoret kölvit, niin hyvin ovat ottaneet toisensa vastaan ja ovat ihan jokainen siellä samalla viivalla toistensa kanssa. Tulevat varmasti jokainen toistensa kanssa toimeen. 

3.Mikä oli tavoitteena tälle kaudelle ja miten siinä onnistuttiin?

– Omalta osalta tavoitteena oli antaa joukkueelle mahdollisimman paljon voittoja ja antaa sitä kautta joukkueelle hyvä fiilis, hyvä flow ja pitää homma positiivisena. Voittojen kautta koitetaan kehittää sitä omaa pelaamista. Omasta mielestäni joukkueena mentiin eteenpäin kehityttiin koko talven ajan. Yksilöinä jokainen kehittyi, meni eteenpäin omalla tasollaan, omalla nopeudellaan. Sitten sieltä saatiin niitä valonpilkahduksia esimerkiksi miesten joukkueeseen. Sitä voidaan myös pitää yhtenä tavoitteena, jota me annettiin pojille – saadaan niistä pelaajia haastamaan meitä vanhoja körmyjä sinne miesten edustukseen ja kakkosjoukkueeseen.

4.Mikä oli kuluvan kauden mieleenpainuvin hetki?

– Omasta mielestäni oli se pelaajien kasvaminen pojista, ei nyt ihan vielä sanota miehiksi, mutta kyllä vuoden aikana kerkesi tapahtumaan hyvinkin paljon siellä poikien korvien välissä henkisesti sekä myös fyysisesti. Olen ihan kyllä positiivisesti yllättynyt, että kuinka on pojista kasvanut melkein niitä miehiä.

5.Mikä yksittäinen asia kehittyi kauden aikana?

– Yksittäinen asia joka kehittyi kauden aikana oli se, että saatiin tehtyä joukkueesta joukkue isolla Jiillä. Siellä nousi henkilöitä esiin silloin kun täytyi. Osa pelaajista otti vähän sitä vastuuta, että alkoivat kannustamaan toisia ja pitämään yllä sitä meininkiä, että tänään on pelit ja mennään täysiä. Eli kannustettiin toisia.

6.Mikä on tärkein kehittämisen paikka ensi kautta ajatellen?

– Perushommat on pojilla jo hanskassa. Maalintekoröyhkeys, tällaisia epä-papomaisia asioita täytyisi kehittää poikien kanssa ensi kaudelle ja miettiä millä me saataisiin niistä kliinisempiä maalintekijöitä ja ratkaisijoita paikan tullen. Se olisi ainakin omasta mielestä se. Saataisiin tällaiset epä-papomaiset piirteet esiin näistä melkein miehistä.
Ja lisäksi sellainen, että oltaisiin askel edellä vastustajaa sijoittumisessa ja ratkaisujen tekemisessä. Pallollinen pelaaja pystyisi syöttämään siihen tyhjään tilaan mihin meidän pelaaja on vasta menossa. Eli oltaisiin askel edellä vastustajaa ensi kaudella syöttämisessä sekä sijoittumisessa pallottomana ja pallollisena.

7.Mitä kaudesta jäi kouraan?

– Pari voittoa, pari häviötä, hyvää tekemistä. Eipä varmaan juuri muuta. Paitsi tietenkin se pelaajien kehittyminen yksilöinä ja joukkueen kasvu oli ainakin se mikä itselle on jäänyt mieleen hyvinkin.

8.Onko mielessä jotain muuta lisäiltävää?

– Muistan kun itsekin olen ollut saman ikäinen ja on mopot ja mehiläiset kiinnostanut hyvinkin paljon, mutta silti on aina pystynyt harjoittelemaan ja olemaan peleissä mukana. Sen kun saisi pojille mieleen ja juurrutettua sen ajatuksen, että kyllä sitä kerkeää mopoilla mehiläisillä rellestämään vielä tulevaisuudessa vaikka kuinka paljon. Saataisiin tästä lajista tehtyä sellainen laji heille, että he voisivat kymmenkin vuoden päästä pelailla tätä. Pelaavat sitten PaPossa tai jossain muualla päin Suomea, se on ihan se ja sama, mutta sen kun muistaisivat mistä ovat lähtöisin ja muistavat pitää lippua korkealla.

Lopuksi vielä: pojat pääsivät kyllä yllättämään ihan positiivisesti! Välillä myös negatiivisesti, mutta se kuuluu tähän lajiin ja valmentajan rooliin. Erittäin mukavia jamppoja. On ollut ilo työskennellä vapaa-ajalla poikien kanssa!

Syyskauden numeroita

Hyvää uutta vuotta kaikille! Salibandykauden 2019-20 ensimmäinen puolikas on nyt takana ja toinen alkamassa. Tässä vaiheessa on hyvä taas laittaa syksyä tilastojen osalta pakettiin.

Kaudelle 2019-20 SBT PaPo muutti upeaan uuteen halliin Koulu- ja Kulttuurikampus Kaarnan tiloihin. Elokuussa muuttoa juhlistettiin avajaistapahtumalla, jossa PaPon kaikki joukkueet pääsivät harjoitusotteluissa testaamaan uutta ympäristöä. Tämän jälkeen Kaarnassa on päästy menneen syksyn aikana nauttimaan salibandysta yhteensä peräti yhdessätoista turnauksessa.

Tälle kaudelle kymmenen joukkueen voimin – joukkueita löytyi miesten ja naisten sarjoista sekä seitsemästä eri tyttö- tai poikajunioreiden ikäluokasta. Uutena tulokkaana PaPon joukkuekartalle lisättiin 2009-syntyneistä ja nuoremmista pojista koostuva E2-pojat.

Kilpailullisesti kausi lähti hyvin käyntiin, kun ensimmäisestä kahdeksasta PaPo-ottelusta kertyi viisi voittoa ja yksi tasapeli. Tämän jälkeen kuitenkin koettiin pitkä kuiva jakso, kun seuraavaa PaPo-voittoa saatiin odotella 17 ottelun ajan ennen kuin E-tytöt pistivät putken poikki Ylöjärvellä. Tuosta putkesta huolimatta ei kuitenkaan pelillisesti ollut mitään paniikkia päällä ja kaikki joukkueet ovat myös saaneet voittotilin avattua. Jälki on kokonaisuudessaan syksyn aikana ollut hyvää ja nousujohteista.

Sarjapelejä PaPo pelasi syksyllä yhteensä 88 kappaletta, joista kertyi 29 voittoa, 13 tasapeliä ja 46 tappiota. Keskimäärin PaPo on siis voittanut joka kolmannen pelaamansa ottelun ja sarjapisteitä on tullut noin puolista otteluista. Maaliverkkoja syksyllä PaPo heilutteli eri sarjoissa yhteensä 404 kertaa, kun vastustaja puolestaan laukoi pallon PaPo-maaliin 470 kertaa. Maaliero on siis pakkasella -66 maalia eli erittäin tiukkoja pelejä on ollut maalimäärien suhteen. Keskimääräinen ottelutulos on 4,59 – 5,34, jota viime kauden samoihin lukuihin (4,38 – 5,47) verrattaessa voidaan todeta kehitystä tapahtuneen molemmissa kenttäpäädyissä.

Äskeisiin saldoihin on mukaan laskettu PaPon kaikkien joukkueiden kaikki sarjapelit. Jos kuitenkin tutkitaan joukkueiden tilastoja hiukan tarkemmin, voimme selvittää syksyn kovimman suorittajan PaPon joukkueista. Vuosi sitten kärkipaikkaa piti vuoden vaihteessa Naisten edustusjoukkue, joka oli kerännyt 10 pelatusta ottelusta 5 voittoa, 3 tasapeliä ja kaksi tappiota maalisuhteella 25-17. Tällä kertaa, Miesten edustusjoukkueen kovasta vastuksesta huolimatta, syksyn kuumimman joukkueen titteli menee D1-pojille. Pojat ovat pelanneet tänä syksynä 10 ottelua, joista tilille on kertynyt komeat 7 voittoa, 2 tasapeliä ja 1 tappio. Nuo vakuuttavat 16 sarjapistettä ovat kertyneet melkoisella maali-ilottelulla, sillä joukkueen maalisuhde on peräti 68-41 eli 27 maalia plussan puolella. Komea syksy pojilta!

Toivottavasti nousujohteisuus näkyy myös keväällä kaikkien joukkueiden otteissa ja pääsemme mielenkiinnolla seuraamaan onko D1-pojat myös kevään menestyksekkäin joukkue vai kiilaako joku muu nousukiidossa oleva joukkue ohi tilastoissa.

Hyvää uutta vuosikymmentä kaikille joukkueille, pelaajille, valmentajille, toimihenkilöille, kannattajille, vanhemmille ja tukijoille! Ja salibandyhan on parasta livenä eli tulkaahan Kaarnaan nauttimaan kotiturnauksista!