B-poikien kausi 2019-20

SBT PaPon B-pojat pelasivat kaudella 2019-20 Sisä-Suomen ja Länsirannikon ylialueellista haastajasarjaa. Eliittisarja lähti mukavasti käyntiin, mutta loppukaudesta voittojen saaminen oli haastavaa. Tilille sarjasta kertyi 14 ottelusta 4 voittoa, 1 tasapeli ja 9 tappiota. Sijoitus kahdeksan joukkueen sarjassa oli lopulta seitsemäs. B-pojat oli PaPon joukkueista ainoa, joka ehti pelata kaikki kauden ottelunsa ennen kauden keskeyttämistä Korona-viruksen takia. Lisää B-poikien kaudesta kertoo poikien valmennuksesta yhdessä Antti Luusalon kanssa vastaava Markus Rantaviita.

1. Millainen tunnelmia kaudesta on valmentajalla tässä vaiheessa?

– Vähän kasijakoisia mietteitä ainakin itsellä on tästä kaudesta. Viime kauteen peilaten, – C-juniorit siellä playoff-karsinnoissa ja sitten vanhemmasta päästä jäi parit runkopelaajat tähän tämän kauden joukkueeseen – niin omissa ajatuksissa oli ainakin, että pärjätään hyvin ja voitetaan paljon pelejä, mutta kausi päättyi nyt hiukan lyhyeen ja paljon aikaisemmin keväällä kuin oltiin ajateltu. Tällaista tämä elämä on välillä.

2. Joukkue koostui viime kauden B- ja C1-poikien joukkueiden pelaajista. B-pojat voittivat viime kaudella alueellisen haastajasarjan ja C1-pojat päättivät kautensa divarin playoff-karsintoihin. Miten näiden kahden porukan yhdistäminen onnistui täksi kaudeksi B-poikien sarjaan?

– Joukkueiden yhdistäminen meni kyllä hyvinkin kivuttomasti. Siinä oli sitä vanhempaa päätä, pari kolme runkopelaajaa, jotka jäivät joukkueeseen. Siihen niiden ympärille lähdettiin kehittämään kolmea hyvää pelaavaa kenttää, jotka pystyvät ratkaisemaan pelejä. Hyvällä ringillä mentiin. Meitä oli hyvin aina se kolme kenttää melkein joka pelissä ja harjoituksissa oli aina se kolmisen kenttää. Plus maalivahtitilanne oli kerrankin positiivinen. Harjoituksissa oli kolme välillä neljäkin veskaria. Kerrankin näin päin.
Vielä sen voi lisätä, että kun on tällaiselta Kihniö-, Parkano-, Viljakkala-, Honkajoki-akselilta nuoret kölvit, niin hyvin ovat ottaneet toisensa vastaan ja ovat ihan jokainen siellä samalla viivalla toistensa kanssa. Tulevat varmasti jokainen toistensa kanssa toimeen. 

3.Mikä oli tavoitteena tälle kaudelle ja miten siinä onnistuttiin?

– Omalta osalta tavoitteena oli antaa joukkueelle mahdollisimman paljon voittoja ja antaa sitä kautta joukkueelle hyvä fiilis, hyvä flow ja pitää homma positiivisena. Voittojen kautta koitetaan kehittää sitä omaa pelaamista. Omasta mielestäni joukkueena mentiin eteenpäin kehityttiin koko talven ajan. Yksilöinä jokainen kehittyi, meni eteenpäin omalla tasollaan, omalla nopeudellaan. Sitten sieltä saatiin niitä valonpilkahduksia esimerkiksi miesten joukkueeseen. Sitä voidaan myös pitää yhtenä tavoitteena, jota me annettiin pojille – saadaan niistä pelaajia haastamaan meitä vanhoja körmyjä sinne miesten edustukseen ja kakkosjoukkueeseen.

4.Mikä oli kuluvan kauden mieleenpainuvin hetki?

– Omasta mielestäni oli se pelaajien kasvaminen pojista, ei nyt ihan vielä sanota miehiksi, mutta kyllä vuoden aikana kerkesi tapahtumaan hyvinkin paljon siellä poikien korvien välissä henkisesti sekä myös fyysisesti. Olen ihan kyllä positiivisesti yllättynyt, että kuinka on pojista kasvanut melkein niitä miehiä.

5.Mikä yksittäinen asia kehittyi kauden aikana?

– Yksittäinen asia joka kehittyi kauden aikana oli se, että saatiin tehtyä joukkueesta joukkue isolla Jiillä. Siellä nousi henkilöitä esiin silloin kun täytyi. Osa pelaajista otti vähän sitä vastuuta, että alkoivat kannustamaan toisia ja pitämään yllä sitä meininkiä, että tänään on pelit ja mennään täysiä. Eli kannustettiin toisia.

6.Mikä on tärkein kehittämisen paikka ensi kautta ajatellen?

– Perushommat on pojilla jo hanskassa. Maalintekoröyhkeys, tällaisia epä-papomaisia asioita täytyisi kehittää poikien kanssa ensi kaudelle ja miettiä millä me saataisiin niistä kliinisempiä maalintekijöitä ja ratkaisijoita paikan tullen. Se olisi ainakin omasta mielestä se. Saataisiin tällaiset epä-papomaiset piirteet esiin näistä melkein miehistä.
Ja lisäksi sellainen, että oltaisiin askel edellä vastustajaa sijoittumisessa ja ratkaisujen tekemisessä. Pallollinen pelaaja pystyisi syöttämään siihen tyhjään tilaan mihin meidän pelaaja on vasta menossa. Eli oltaisiin askel edellä vastustajaa ensi kaudella syöttämisessä sekä sijoittumisessa pallottomana ja pallollisena.

7.Mitä kaudesta jäi kouraan?

– Pari voittoa, pari häviötä, hyvää tekemistä. Eipä varmaan juuri muuta. Paitsi tietenkin se pelaajien kehittyminen yksilöinä ja joukkueen kasvu oli ainakin se mikä itselle on jäänyt mieleen hyvinkin.

8.Onko mielessä jotain muuta lisäiltävää?

– Muistan kun itsekin olen ollut saman ikäinen ja on mopot ja mehiläiset kiinnostanut hyvinkin paljon, mutta silti on aina pystynyt harjoittelemaan ja olemaan peleissä mukana. Sen kun saisi pojille mieleen ja juurrutettua sen ajatuksen, että kyllä sitä kerkeää mopoilla mehiläisillä rellestämään vielä tulevaisuudessa vaikka kuinka paljon. Saataisiin tästä lajista tehtyä sellainen laji heille, että he voisivat kymmenkin vuoden päästä pelailla tätä. Pelaavat sitten PaPossa tai jossain muualla päin Suomea, se on ihan se ja sama, mutta sen kun muistaisivat mistä ovat lähtöisin ja muistavat pitää lippua korkealla.

Lopuksi vielä: pojat pääsivät kyllä yllättämään ihan positiivisesti! Välillä myös negatiivisesti, mutta se kuuluu tähän lajiin ja valmentajan rooliin. Erittäin mukavia jamppoja. On ollut ilo työskennellä vapaa-ajalla poikien kanssa!