E2-poikien kausi 2019-20

PaPo perheen tuorein tulokas tälle kaudelle oli 2009-11 -syntyneistä pojista muodostettu E2-joukkue. Pojat harrastivat vielä edellisenä vuotena salibandya vain kerhossa, vaikka pelaamistakin käytiin muutamassa harjoitusturnauksessa jo kokeilemassa viime keväänä. Tämä kausi oli siis kaikille uuden oppimista, sillä pelaajien lisäksi tämä oli myös joukkueen valmentajien ja toimihenkilöiden ensimmäinen kausi kyseisissä tehtävissä.

Alkukaudesta tämä näkyi kentällä melkoisena arkuutena, mutta kauden edetessä joukkue kehittyi aivan valtavasti. Keväällä PaPo ei varmastikaan ollut yhdenkään vastustajan mieluisin vastustaja. Hetkittäin kentällä näkyi niin hienoja otteita, että tämä joukkue saavuttaa varmasti vielä tulevaisuudessa upeita asioita!

Kaudesta meille kertoo yksi valmennuksen keltanokista, Terho Kemppainen.

1. Totta kai kaikkia harmittaa kun kausi päättyi kesken ja pelejä jäi pelaamatta, mutta mikä on sitä huomioimatta päällimmäinen fiilis kuluneesta kaudesta?

– Kauden edetessä joukkuepeli kehittyi ja pelikäsitys kaikilla pelaajilla huomattavasti parempi kuin kauden alussa.

2. E2-pojat oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa sarjassa. Viime keväänä pelattiin muutama harjoitusottelu, mutta sarjapelit olivat kaikille ensimmäisiä. Mikä oli suurin haaste syksyllä ja miten pojat siitä haasteesta kauden aikana selvisivät?

Mielestäni yhteistyö valmentajien kesken oli mutkatonta. Oppimistahan valmentaminen on aina eli ihan valmiita ei vielä olla. Kiitettävää ei voi antaa mutta ehkä hyvä+.

3. Mitkä asiat osoittautuivat kauden aikana joukkueen selkeiksi vahvuuksiksi kentällä? Minkä asioiden voi aina luottaa tuottavan isoja ongelmia vastustajille?

Sanoisin että parhaimmillaan puolustuspelaaminen oli hyvässä balanssissa. Ennakkoon vahvemmallakin joukkueellakin oli tällöin vaikeuksia maalinteossa.

4. Mikä taas oli isoimpani kompastuskivenä kauden aikana? Saadaanko se asia korjattua ennen ensi kauden alkua?

Ei nyt varsinaisia kompastuskiviä ollut. Kun taas päästään treenaamaan riittävästi niin kehitystä tapahtuu. Fysiikkaa tietenkin jokainen voi parantaa. Pelaajille terveiset että monipuolinen liikkuminen nyt kesän tullessa on tärkeää. Viruspeikko huomioiden. Pitäkää pojat salibandymaila ja pallo on aina kaikessa tekemisessä mukana toistaiseksi! Ruokailun ajaksi voi ehkä juuri ja juuri jättää sivuun.

5. Miten joukkue toimi kentän ulkopuolella? Millainen oli henki?

Joukkuehenki oli mielestäni erinomainen. Hyvä joukkuekaveri on aina valmis auttamaan pelikavereitaan niin kentällä ja sen ulkopuolella. Voisin sanoa että sama henki vallitsi myös pelaajien vanhemmissa.

6. Ketkä jengistä olivat äänekkäimmät? Oliko sellaisia, joita ei saanut hiljaiseksi ollenkaan?

Minähän olin ylivoimaisesti äänekkäin joten kaikkia muita voi siis pitää hiljaisina kavereina! Puheliaimpia poikia olivat Aaro, Ossi ja Viljami. Itseasiassa toivoisi joiltakin pelaajilta enemmänkin sitä äänekkyyttä…

7. Millä keinoin sitä äänekkyyttä saisi niihin muihin tarttumaan?

Koutsien tehtäviinhän se kuuluu. Osallistavaa johtamista mm. äänenkäyttöön. Jos sen suomentaisi vaikka niin, että jutustelisi treenien ohessa enemmän hiljaisen kansan kanssa ja saisi sitä kautta pelaajan rohkaistumaan laajempaan äänenkäyttöön.

8. Joukkue koostuu 2009-11 -syntyneistä pojista ja poikia on tällä hetkellä mukavasti viitisentoista. Pelasitte loppukaudesta harjoitusottelun karvialaisia vastaan, joita paikalle Kaarnaan saapui lähes kaksikymmentä. Alueella on siis aika mahtava innostus tässä ikäluokassa ja karvialaisista olisikin tarkoitus perustaa ensi kaudelle oma joukkue. Tarkoituksena olisi myös tehdä karvialaisten kanssa yhteistyötä harjoittelussa. Miltä tämä tilanne sinun mielestäsi vaikuttaa? Onko tästä tulossa PaPon kaikkien aikojen kovin ikäluokka pojissa?

– No tilannehan on ihanteellinen. Toivottavasti  valmentajia saadaan myös sankoin joukoin mukaan toimintaan. Selkeästi näki sen, että innostus salibandyyn on tarttunut myös Karviaan. Osa pelaajistaan olisi taidoiltaan jo heti valmiita nykyiseenkin joukkueeseen. Itse ottelussa huomasi, että PaPon määrätietoinen harjoittelu on todellakin vienyt joukkuepeliä eteenpäin.

9. Kokonaisuutena vaikuttaa, että tällä ikäluokalla on hieno tulevaisuus edessään! Onko vielä jotain, mitä valmentaja haluaisi lisätä tähän loppuun?

– No pojat välillä naureskeli minun kainuunkielisille peliohjeille. Voisinkin päättää haastattelun yhteen niistä: RYMINÄÄ!

D-tyttöjen kausi 2019-20

SBT PaPolle tuli täksi kaudeksi mukaan D-tyttöjen joukkue seuran toimintaan yhden välivuoden jälkeen. Osa joukkueessa pelanneista tytöistä oli pelannut viime kaudella C-tytöissä, osa nousi mukaan viime kauden E-tyttöjen joukkueesta, osa oli viettämässä välivuotta kilpajoukkueista ja osa taas tuli mukaan täysin uusina.

Joukkueen rakentaminen oli siis varmasti mielenkiintoinen ja positiivisella tavalla haastava projekti. Haasteista huolimatta kausi sujui kuitenkin ihan mukavasti. Joukkue keräsi Sisä-Suomen alueellisessa sarjassa 14 ottelusta 9 sarjapistettä. Pisteitä tärkeämpää olivat kuitenkin hienot askeleet pelaajien kehittymisessä.

Lisää kuluneesta kaudesta meille kertoo joukkueen päävalmentaja Tiina Sirén.

1. Totta kai kaikkia harmittaa kun kausi päättyi kesken ja pelejä jäi pelaamatta, mutta mikä on sitä huomioimatta päällimmäinen fiilis kuluneesta kaudesta?

Fiilis menneestä kaudesta itselleni uuden joukkueen kanssa on täynnä onnistumisia ja joka pelaajan osalta kehittymistä eteenpäin. Vallitsevien olosuhteiden vuoksi kotiturnaus jäi meidän tytöiltä uupumaan, mikä on yksittäisenä asiana eniten harmittava.

2. Onko jotakin yksittäistä positiivista asiaa, joka joukkueen kaudesta nousee erityisesti mieleen?

Uusien asioiden sisäistäminen. Tyttöjen kanssa keskityttiin paljon pelin ymmärtämiseen: olenko syöttövarjossa vai pelattavana, puskenko itse väkisin läpi vai havainnoinko kavereita hieman lainatakseni palloa muillekin, millaisessa valmiudessa olen vastaanottamaan palloa ja monia muita vastaavia asioita. Monilla nämä asiat menivät upeasti peliin asti, eivätkä näkyneet vain harjoituksissa.

3. D-tytöt muodostettiin täksi kaudeksi PaPoon uutena joukkueena. Osa pelaajista oli pelannut viime kauden PaPon E-tytöissä, osa C-tytöissä, osa taas tuli mukaan uutena. Miten joukkueen muodostaminen onnistui?

Joukkueeksi muodostuttiin hyvin jo heti alkukaudesta. Osan vanhemmista kanssa käytiin myös keskusteluja pelaajan osallistumisesta joukkueeseen ja lopulta se pysyi koko kauden melko vakiona. Osa ringissä olleista tytöistä pelasi kuluneella kaudella myös E-tyttöjen joukkueessa, osa yläkoulun Koululiikuntaliiton joukkuessa, jonka vuoksi aktiivinen vuoropuhelu myös muiden valmentajien kanssa oli paikallaan pitkin kautta. Isoimpia pohdintoja aiheuttivat tyttöjen laaja ikäskaala, silllä osa pelaajista oli vielä aivan lapsia, osa jo nuoria neitejä ja tämän muistaminen ja yhteensovittaminen oli välillä haastavaa. Keskenään tytöt tulivat ainakin valmentajan näkökulmasta pääasissa hyvin toimeen, sillä kaikkia yhdisti kuitenkin sama halu pelaamiseen ja kehittymiseen.

4. Oliko valmentaja tai pelaajat asettaneet kauteen mitään tulostavoitteita? Voiko saavutettuihin tuloksiin olla tyytyväinen?

Pelaamaan ei opi kuin pelaamalla, joten kaikki mahdolliset hetket olisi hyvä käyttää omatoimiseen harjoitteluun. Joukkueen yhteisiä harjoituksia on ”aina liian vähän” ja omalla ajalla tehtävillä yksilöharjoituksilla on iso vaikutus lopputulokseen. Lisäksi pelaajana kehittymiseen auttaa pelaaminen mahdollisimman paljon eri pallopelejä, jotta silmä-käsi-koordinaatio kehittyy, sekä ymmärrys pelien yhteneväisyyksiin. Toisena asiana sanoisin, että on todella hedelmällistä pelata eri porukoissa ja sen vuoksi viime kausi olikin todella hieno, sillä monet tytöistä kävivät myös poikajoukkueiden harjoituksissa, eri ikäluokan ja eri valmentajan harjoituksissa ja saivat niistä erilaisia lajiin liittyviä ärsykkeitä. Monipuolisuus oman kehon hallinnan osalta mahdollistaa  taitojen käyttämisen pelitilanteissa. Jos pelissä joutuu ponnistelemaan fyysisesti äärirajoilla, on todella vaikea saada teknisestikään hyvää suoritusta, saati sitten että hieman vielä ehtisi ajattelemaan mitä kentällä tapahtuu. Kuten vanha totuus kuuluu: Kehittyminen loppuu tyytyväisyyteen. Joten hommia täytyy tehdä joka osa-alueella ja niiden lisäksi muistaa levätäkin.

5. Loistavia vastauksia!. Mitä terveisiä haluaisit lähettää pelaajille ja joukkueelle tätä haastavaa nykyhetkeä ja kesää varten?

– PaPo on alueen asukaslukuun nähden tosi suuri seura, mutta meidät tiedetään jo pitkin maata. Meidän pelaajia on  kasvanut kantamaan erilaisia pelipaitoja ja hienoimmat niistä sisältävät myös kauniin maajoukkueemme logon. Jokaisen pelaajan tulee vain muistaa, että kukaan ei tee hommia sinun puolestasi ja lajin parissa ihan kaikki on jokaiselle mahdollista, kunhan oikea asenne ja tekemisen taso löytyvät. Eva Walhlström kertoi omasta harjoitteluasenteestaan hyvän viisauden: Parasta mitä voit tehdä vastustajasi kannalta, on jättää oma harjoittelusi tekemättä.

D1-poikien kausi 2019-20

SBT PaPon D1-poikien kauden pitäisi tätä kirjoittaessa olla vielä käynnissä. Huomenna, lauantaina 28.3., olisi ohjelmassa kauden viimeiset ottelut – vastustajina sarjakärki KoSBy ja sarjajumbo Classic Blue. Valitettavasti näitä otteluita ei päästä pelaamaan kauden keskeytymisen takia. Tällä kertaa voidaan olla tavallaan tyytyväisiä, ettei peleissä olisi ollut suurempaa panosta. Joukkue oli kahdeksan joukkueen lohkossa neljäntenä ja haastajasarjan loppuhuipentumaan oikeuttavaan kakkossijaan oli matkaa tavoittamattomat viisi pistettä.

Kokonaisuutena pojat voivat varmasti olla melko tyytyväisiä kauteensa. Sisä-Suomen haastajasarjan alkulohko sujui pojilta todella upeasti – kuudesta ottelusta saldona oli neljä voitto, yksi tasapeli ja yksi tappio. Ylemmässä jatkosarjassa vastus hiukan koveni, mutta voittoja kertyi kuitenkin niukasti enemmän kuin tappioita. Lopullinen kauden saldo oli kymmenen voittoa, kaksi tasapeliä ja kuusi tappiota. Tavoitimme joukkueen valmennuksen vastaamaan muutaman kysymykseen WhatsAppin kautta kahvipöydän äärestä. Mitä miettivät kaudesta valmentajat Keijo Kortteus ja Petri Kortesoja?

  1. Totta kai kaikkia harmittaa kun kausi päättyi kesken ja pelejä jäi pelaamatta, mutta mikä on sitä huomioimatta päällimmäinen fiilis kuluneesta kaudesta?
  • Syyskausi oli pojilta tasaisen hyvää ja kypsää suorittamista. Vuoden vaihteen jälkeen yksi turnaus meni selvästi alle odotusten ja poikien pelaamisesta puuttua rentous ja itsevarmuus, joka kuitenkin saatiin takaisin viimeisissä peleissä.
  1. Teillä oli suhteellisen kapea pelaajarinki tällä kaudella. Miten harjoittelu onnistui?
  • Harjoittelut onnistui kapeasta rosterista huolimatta hyvin. Suuri kiitos siitä aktiivisesti harjoituksissa käyneille pojille! Loppukaudesta ainoana miinuksena oli toisen maalivahdin puuttuminen harkoista.
  1. Täksi kaudeksi joukkueeseen saapui muutama uusi pelaaja. Kuinka tulokkaat onnistuivat ja miten porukka toimi joukkueena?
  • Uusien pelaajien mukaantulo ja joukkueeseen sopeutuminen meni hyvin. Toki harjoittelivat jo viime kaudella meidän kanssamme ja ehkä siksi näytöt sarjapeleissä olivat positiivisia.
  1. Mitkä olivat tämän kauden tärkeimmät tavoitteet ja miten ne saavutettiin?
  • Tavoitteet kaudelle oli päästä alkusarjasta ylempään jatkosarjaan, joka toteutui hyvin, kun voitettiin alkusarja. Jatkosarja pelattiin omalla tasolla, johon saa olla tyytyväinen.
  1. Mikä yksittäinen asia kehittyi kauden aikana eniten?
  • Syöttely ja pelinluku varsinkin hyökkäyksissä oli tehokasta.
  1. Te olitte omassa lohkossanne neljäntenä ja kaksi peliä oli vielä jäljellä, kun kausi vihellettiin poikki. Millaiset ottelut noista kahdesta viimeisestä olisi tullut ja olisiko sijoitus vielä taulukossa muuttunut?
  • Kolmanteen sijaan oli matkaa kolme pistettä ja kaksi viimeistä peliä olisi ollut täydellä kokoonpanolla sekä hyvällä peruspelillä voitettavissa. Sarjan kolmas sija olisi ollut ihan mahdollinen saavutus. Toki siihen olisi myös tarvittu hiukan apuja muilta joukkueilta.
  1. Mitä asioita pitää ensi kaudeksi saada kehitettyä, että peli paranee seuraavalle tasolle?
  • Ehkä tärkein asia, mitä näkisin, että pitää parantaa on oman pään rauhoitus ja siitä hallittu hyökkäykseen lähtö.
  1. Onko vielä jotain asioita mielessä jota haluatte lisätä?
  • Lopuksi kiitos joukkueelle kuluneesta kaudesta!

B-poikien kausi 2019-20

SBT PaPon B-pojat pelasivat kaudella 2019-20 Sisä-Suomen ja Länsirannikon ylialueellista haastajasarjaa. Eliittisarja lähti mukavasti käyntiin, mutta loppukaudesta voittojen saaminen oli haastavaa. Tilille sarjasta kertyi 14 ottelusta 4 voittoa, 1 tasapeli ja 9 tappiota. Sijoitus kahdeksan joukkueen sarjassa oli lopulta seitsemäs. B-pojat oli PaPon joukkueista ainoa, joka ehti pelata kaikki kauden ottelunsa ennen kauden keskeyttämistä Korona-viruksen takia. Lisää B-poikien kaudesta kertoo poikien valmennuksesta yhdessä Antti Luusalon kanssa vastaava Markus Rantaviita.

1. Millainen tunnelmia kaudesta on valmentajalla tässä vaiheessa?

– Vähän kasijakoisia mietteitä ainakin itsellä on tästä kaudesta. Viime kauteen peilaten, – C-juniorit siellä playoff-karsinnoissa ja sitten vanhemmasta päästä jäi parit runkopelaajat tähän tämän kauden joukkueeseen – niin omissa ajatuksissa oli ainakin, että pärjätään hyvin ja voitetaan paljon pelejä, mutta kausi päättyi nyt hiukan lyhyeen ja paljon aikaisemmin keväällä kuin oltiin ajateltu. Tällaista tämä elämä on välillä.

2. Joukkue koostui viime kauden B- ja C1-poikien joukkueiden pelaajista. B-pojat voittivat viime kaudella alueellisen haastajasarjan ja C1-pojat päättivät kautensa divarin playoff-karsintoihin. Miten näiden kahden porukan yhdistäminen onnistui täksi kaudeksi B-poikien sarjaan?

– Joukkueiden yhdistäminen meni kyllä hyvinkin kivuttomasti. Siinä oli sitä vanhempaa päätä, pari kolme runkopelaajaa, jotka jäivät joukkueeseen. Siihen niiden ympärille lähdettiin kehittämään kolmea hyvää pelaavaa kenttää, jotka pystyvät ratkaisemaan pelejä. Hyvällä ringillä mentiin. Meitä oli hyvin aina se kolme kenttää melkein joka pelissä ja harjoituksissa oli aina se kolmisen kenttää. Plus maalivahtitilanne oli kerrankin positiivinen. Harjoituksissa oli kolme välillä neljäkin veskaria. Kerrankin näin päin.
Vielä sen voi lisätä, että kun on tällaiselta Kihniö-, Parkano-, Viljakkala-, Honkajoki-akselilta nuoret kölvit, niin hyvin ovat ottaneet toisensa vastaan ja ovat ihan jokainen siellä samalla viivalla toistensa kanssa. Tulevat varmasti jokainen toistensa kanssa toimeen. 

3.Mikä oli tavoitteena tälle kaudelle ja miten siinä onnistuttiin?

– Omalta osalta tavoitteena oli antaa joukkueelle mahdollisimman paljon voittoja ja antaa sitä kautta joukkueelle hyvä fiilis, hyvä flow ja pitää homma positiivisena. Voittojen kautta koitetaan kehittää sitä omaa pelaamista. Omasta mielestäni joukkueena mentiin eteenpäin kehityttiin koko talven ajan. Yksilöinä jokainen kehittyi, meni eteenpäin omalla tasollaan, omalla nopeudellaan. Sitten sieltä saatiin niitä valonpilkahduksia esimerkiksi miesten joukkueeseen. Sitä voidaan myös pitää yhtenä tavoitteena, jota me annettiin pojille – saadaan niistä pelaajia haastamaan meitä vanhoja körmyjä sinne miesten edustukseen ja kakkosjoukkueeseen.

4.Mikä oli kuluvan kauden mieleenpainuvin hetki?

– Omasta mielestäni oli se pelaajien kasvaminen pojista, ei nyt ihan vielä sanota miehiksi, mutta kyllä vuoden aikana kerkesi tapahtumaan hyvinkin paljon siellä poikien korvien välissä henkisesti sekä myös fyysisesti. Olen ihan kyllä positiivisesti yllättynyt, että kuinka on pojista kasvanut melkein niitä miehiä.

5.Mikä yksittäinen asia kehittyi kauden aikana?

– Yksittäinen asia joka kehittyi kauden aikana oli se, että saatiin tehtyä joukkueesta joukkue isolla Jiillä. Siellä nousi henkilöitä esiin silloin kun täytyi. Osa pelaajista otti vähän sitä vastuuta, että alkoivat kannustamaan toisia ja pitämään yllä sitä meininkiä, että tänään on pelit ja mennään täysiä. Eli kannustettiin toisia.

6.Mikä on tärkein kehittämisen paikka ensi kautta ajatellen?

– Perushommat on pojilla jo hanskassa. Maalintekoröyhkeys, tällaisia epä-papomaisia asioita täytyisi kehittää poikien kanssa ensi kaudelle ja miettiä millä me saataisiin niistä kliinisempiä maalintekijöitä ja ratkaisijoita paikan tullen. Se olisi ainakin omasta mielestä se. Saataisiin tällaiset epä-papomaiset piirteet esiin näistä melkein miehistä.
Ja lisäksi sellainen, että oltaisiin askel edellä vastustajaa sijoittumisessa ja ratkaisujen tekemisessä. Pallollinen pelaaja pystyisi syöttämään siihen tyhjään tilaan mihin meidän pelaaja on vasta menossa. Eli oltaisiin askel edellä vastustajaa ensi kaudella syöttämisessä sekä sijoittumisessa pallottomana ja pallollisena.

7.Mitä kaudesta jäi kouraan?

– Pari voittoa, pari häviötä, hyvää tekemistä. Eipä varmaan juuri muuta. Paitsi tietenkin se pelaajien kehittyminen yksilöinä ja joukkueen kasvu oli ainakin se mikä itselle on jäänyt mieleen hyvinkin.

8.Onko mielessä jotain muuta lisäiltävää?

– Muistan kun itsekin olen ollut saman ikäinen ja on mopot ja mehiläiset kiinnostanut hyvinkin paljon, mutta silti on aina pystynyt harjoittelemaan ja olemaan peleissä mukana. Sen kun saisi pojille mieleen ja juurrutettua sen ajatuksen, että kyllä sitä kerkeää mopoilla mehiläisillä rellestämään vielä tulevaisuudessa vaikka kuinka paljon. Saataisiin tästä lajista tehtyä sellainen laji heille, että he voisivat kymmenkin vuoden päästä pelailla tätä. Pelaavat sitten PaPossa tai jossain muualla päin Suomea, se on ihan se ja sama, mutta sen kun muistaisivat mistä ovat lähtöisin ja muistavat pitää lippua korkealla.

Lopuksi vielä: pojat pääsivät kyllä yllättämään ihan positiivisesti! Välillä myös negatiivisesti, mutta se kuuluu tähän lajiin ja valmentajan rooliin. Erittäin mukavia jamppoja. On ollut ilo työskennellä vapaa-ajalla poikien kanssa!

Syyskauden numeroita

Hyvää uutta vuotta kaikille! Salibandykauden 2019-20 ensimmäinen puolikas on nyt takana ja toinen alkamassa. Tässä vaiheessa on hyvä taas laittaa syksyä tilastojen osalta pakettiin.

Kaudelle 2019-20 SBT PaPo muutti upeaan uuteen halliin Koulu- ja Kulttuurikampus Kaarnan tiloihin. Elokuussa muuttoa juhlistettiin avajaistapahtumalla, jossa PaPon kaikki joukkueet pääsivät harjoitusotteluissa testaamaan uutta ympäristöä. Tämän jälkeen Kaarnassa on päästy menneen syksyn aikana nauttimaan salibandysta yhteensä peräti yhdessätoista turnauksessa.

Tälle kaudelle kymmenen joukkueen voimin – joukkueita löytyi miesten ja naisten sarjoista sekä seitsemästä eri tyttö- tai poikajunioreiden ikäluokasta. Uutena tulokkaana PaPon joukkuekartalle lisättiin 2009-syntyneistä ja nuoremmista pojista koostuva E2-pojat.

Kilpailullisesti kausi lähti hyvin käyntiin, kun ensimmäisestä kahdeksasta PaPo-ottelusta kertyi viisi voittoa ja yksi tasapeli. Tämän jälkeen kuitenkin koettiin pitkä kuiva jakso, kun seuraavaa PaPo-voittoa saatiin odotella 17 ottelun ajan ennen kuin E-tytöt pistivät putken poikki Ylöjärvellä. Tuosta putkesta huolimatta ei kuitenkaan pelillisesti ollut mitään paniikkia päällä ja kaikki joukkueet ovat myös saaneet voittotilin avattua. Jälki on kokonaisuudessaan syksyn aikana ollut hyvää ja nousujohteista.

Sarjapelejä PaPo pelasi syksyllä yhteensä 88 kappaletta, joista kertyi 29 voittoa, 13 tasapeliä ja 46 tappiota. Keskimäärin PaPo on siis voittanut joka kolmannen pelaamansa ottelun ja sarjapisteitä on tullut noin puolista otteluista. Maaliverkkoja syksyllä PaPo heilutteli eri sarjoissa yhteensä 404 kertaa, kun vastustaja puolestaan laukoi pallon PaPo-maaliin 470 kertaa. Maaliero on siis pakkasella -66 maalia eli erittäin tiukkoja pelejä on ollut maalimäärien suhteen. Keskimääräinen ottelutulos on 4,59 – 5,34, jota viime kauden samoihin lukuihin (4,38 – 5,47) verrattaessa voidaan todeta kehitystä tapahtuneen molemmissa kenttäpäädyissä.

Äskeisiin saldoihin on mukaan laskettu PaPon kaikkien joukkueiden kaikki sarjapelit. Jos kuitenkin tutkitaan joukkueiden tilastoja hiukan tarkemmin, voimme selvittää syksyn kovimman suorittajan PaPon joukkueista. Vuosi sitten kärkipaikkaa piti vuoden vaihteessa Naisten edustusjoukkue, joka oli kerännyt 10 pelatusta ottelusta 5 voittoa, 3 tasapeliä ja kaksi tappiota maalisuhteella 25-17. Tällä kertaa, Miesten edustusjoukkueen kovasta vastuksesta huolimatta, syksyn kuumimman joukkueen titteli menee D1-pojille. Pojat ovat pelanneet tänä syksynä 10 ottelua, joista tilille on kertynyt komeat 7 voittoa, 2 tasapeliä ja 1 tappio. Nuo vakuuttavat 16 sarjapistettä ovat kertyneet melkoisella maali-ilottelulla, sillä joukkueen maalisuhde on peräti 68-41 eli 27 maalia plussan puolella. Komea syksy pojilta!

Toivottavasti nousujohteisuus näkyy myös keväällä kaikkien joukkueiden otteissa ja pääsemme mielenkiinnolla seuraamaan onko D1-pojat myös kevään menestyksekkäin joukkue vai kiilaako joku muu nousukiidossa oleva joukkue ohi tilastoissa.

Hyvää uutta vuosikymmentä kaikille joukkueille, pelaajille, valmentajille, toimihenkilöille, kannattajille, vanhemmille ja tukijoille! Ja salibandyhan on parasta livenä eli tulkaahan Kaarnaan nauttimaan kotiturnauksista!

E-tyttöjen sarja paketissa – mitä miettii valmennus?

E-tytöt päätti kautensa sunnuntaina 31. päivä maaliskuuta Iittalassa. Kausi oli tytöille ensimmäinen sarjassa ja suurella pelaajaringillä harjoitteleva joukkue pelasi sarjaa kahdella peliryhmällä, joiden kokoonpanoa vaihdeltiin turnausten välillä. SBT PaPo Musta sijoittui lopulta kahdeksan joukkueen sarjassa neljänneksi ja SBT PaPo Punainen viimeiseksi. Sarjasijoituksia tärkeämpää oli, että kaikki pelaajat pääsivät pelaamaan paljon ja kaikille pelaajille kertyi kauden aikana voittoja tilille. Lisäksi kausi sujua alun pienten arasteluiden jälkeen erittäin nousujohteisesti ja PaPo oli ainoa joukkue, joka kykeni kukistamaan sarjan voittaneen Hämeenlinnan Steelersin.

Seuraavaksi meillä kertovat kaudesta joukkueen valmentajat Heidi Karlsson ja Riina Haapamäki. Selvyyden vuoksi haastattelussa Heidin vastaukset kysymyksiin ovat kursivoituina, Riinan vastaukset lihavoituna ja haastattelijan kysymykset normaalilla fontilla.

Millainen tunnelmia kaudesta on valmentajilla tässä vaiheessa?

”Hyvä kausi oli. Ollaan positiivisesti yllättyneitä, että kaikki ovat kehittyneet niin paljon ja nopeasti” ”Tuli niin yllätyksenä, että lähdettiinkin kahdella ryhmällä, mikä oli haasteellista, mutta myöskin erittäin opettavaista. Vaikka viimeiset pelit olikin aika kovia, niin hyvin pärjättiin nekin ja nyt on ihan kiva fiilis.” ”Lyhyesti, kausi oli erittäin onnistunut. Uusi joukkue ja kaikilla uusi tilanne, niin ei voi muuta sanoa.” ”Ja uudet pelikaverit ja vielä peliryhmiä sekoitettiin koko ajan, niin kaikki pääsi oppimaan tosi paljon.”

Joukkueen rinki oli suuri ja aivan kauden kynnyksellä päädyttiin ilmoittamaan E-tytöistä kaksi joukkuetta sarjaan. Miten ratkaisu toimi valmennuksen mielestä ja oliko ratkaisu oikea?

”Tähän kysymykseen tulikin jo hiukan vastausta äsken, mutta molempien mielestä varmastikin oikea. Kaikki tytöt saivat peliaikaa ja pääsivät pelaamaan yhdessä.” ”Niin, olihan se raskasta kun on kaksi joukkuetta ja pelipäivät on tosi pitkiä, mutta olisi se varmasti ollut vielä raskaampaa, sitten odotuttaa tyttöjä katsomossa, jos kaikki ei mahdu pelaamaan ja peliajat olisivat jääneet aika pieniksi. Hyvä ratkaisu, mutta raskas.” ”Kyllä ja aiheutti välillä vaikeuksia esimerkiksi peliryhmien tekemiseen, mutta lopputulos hyvä.”

Mikä oli tavoitteena tälle kaudelle?

”Tavoite tälle kaudelle tietysti oli oppia ja kehittyä, mikä on tapahtunut erittäin kovaa vauhtia, mutta myöskin mukavia saavutettuja tavoitteita oli, että joka ikinen tyttö pääsi voittamaan useamman kuin yhden pelin ja joka ikinen tyttö myös pääsi tekemään maaleja, lukuun ottamatta maalivahteja tietenkin. Kaikki pääsi onnistumaan, se oli yksi tavoite.” ”Sitten tavoitteen oli myös tietenkin muodostaa se joukkue, joka on mielestäni onnistunut hyvin. Ollaan saatu sitä yhteishenkeä ja ollaan saatu oikea joukkue tehtyä.” ”Kyllä.”

Mikä oli kuluvan kauden mieleenpainuvin hetki?

”Tähän minun vastaukseni on, että voitto Steelersistä!” ”Ehkä ne on olleet ne ensimmäiset hetket mitä on tullut. On tullut ensimmäisiä maaleja, tuli ensimmäinen tasapeli jota kuta vastaan ja…” ”Sitten ensimmäiset voitot…” ”Niin, ne on ne ensimmäiset asiat joita on tullut, koska sen on nähnyt lapsistakin, että kuinka iloisia ja huojentuneita he ovat, kun he huomaavat pärjäävänsä niin kuin kaikki muutkin.”

Mikä yksittäinen asia kehittyi kauden aikana?

”Ehkä se yhdessä pelaaminen ja pelipaikkojen hahmottaminen.” ”Pelinlukutaito näillä aloittelevilla pelaajilla.”

Mikä on tärkein yksittäinen kehittämisen paikka lähitulevaisuudessa?

”Ehkä kun on niin iso joukkue ja ikähaitari on niin suuri, niin ne taitotasojen erot on tosi isoja. Niiden tasaaminen ja ettei tulisi sellaista, että aina muutama pelaaja ratkaisee niitä pelejä. Se on kyllä tasoittunut kyllä huomattavasti kauden aikana.”

Mitä kaudesta jäi kouraan?

”No ainakin varmasti hyvä mieli kaikille. Paljon onnistumisia ja on ollut hienoa nähdä kuinka paljon tytöt on kehittyneet tämän kauden aikana.” ”Kyllä. Onnellinen olo. Kyllä sitä itsekin iloitsee, kun toiset kehittyy ja onnistuu ja oppii uusia juttuja.” ”Ja sitten myös haikea olo tietenkin. koska porukka nyt sitten jakautuu kahtia, mutta se kuuluu tähän.” ”Ei olla vielä vuodatettu kyyneleitä, mutta ehkä jossain vaiheessa.” ”Kyllä.”

Miten kevät tästä jatkuu eteenpäin?

”Meillä on tässä vielä tulossa Tampere Floorball Tournament ja sitten tarkoituksena pitää ehkä jotain mukavia pieniä pelituokioita vanhemmat vastaan lapset ja vähän sitten vielä treeniä tietysti ennen kuin käydään lomille.” ”Kyllä. Juuri näin.”

Onko mielessä jotain muuta lisäiltävää?

”Iso kiitos kaikille pelaajille ja totta kai kaikille vanhemmille, joita meillä on tosi hienosti ollut mukana.” ”Niin on, vanhemmat on ollut hyvin mukana ja niitä ei ole tarvinnut hirveästi erikseen tsempata osallistumaan.” ”Joo, hienosti ovat olleet mukana yleisössä myöskin. Kannustus on ollut kaudella kova! Niin kuin tänäänkin.” ”Joo, kyllä!”

Kiitos haastattelusta. Erinomaisia vastauksia!

”Kiitos!” ”Kiitos!”

Kiitokset E-tyttöjen joukkueen kaikille pelaajille, valmentajille, muille toimihenkilöille ja vanhemmille upeasti sujuneesta kaudesta! Tsemppiä vielä tämän kuun viimeisenä viikonloppuna pelattavaan Tampere Floorball Tournamentiin!